sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Luento 5: Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön nykyisyys ja tulevaisuus 27.1, osa 4

Ajatuksia luennosta ja opintopiiri keskustelusta

Tietotekniikka taidot luovat eriarvoisuutta tästä olemme luennoitsijan kanssa samaa mieltä. Nyt ja tulevaisuudessa ne ihmiset, jotka hallitsevat tietotekniikan ja pysyvät ajan hermolla ja  pärjäävät paremmin nyt ja tulevaisuuden työmarkkinoilla. Heille tieto on tässä ja nyt, uutena ja raikkaana, valmiina  kommentoimista, jakamista ja muokkaamista sekä kehittämistä odottamassa. Tosin tietotekniikka myös lisää ihmisten eriarvoisuutta jo pelkästään siitä syystä, että kaikilla ihmisillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia tietotekniikkaa ja sitä kautta tietotekniikka taitoja. Voidaan siis ajatella että Rion slummissa elävä koululainen syrjäytyy syvemmin nyky yhteiskunnasta, koska hänellä ei ole mahdollista osataa älypuhelinta tai tablettia oman  oppimisensa tueksi. Syrjäytyminen on periytyvää ja se syvenee sukupolvesta toiseen.

BYOD eli tuo oma laitteesi.  Yleisenä käytäntönä ajattelu malli BYOD,  ihan ok, säästää koulujen kustannuksia, ei tule hävikkiä niin paljon,  mutta käytäntö BYOD on  eriarvoistavaa ja jopa syrjäyttävää. Tietotekniikkaa on tarjolla valtavasti, löytyy eri hintaluokan sekä valmistajia. Tällä hetkellä varsinkin lukio maailmassa BYOD tarkoittaa BYOD ipad, tätä perustellaan laadukkaimmilla  ja koulun kanssa yhteen sopivilla sovellutuksilla.
Suomalainen perhe saa alle 17 vuotiaalle lapselle lapsilisää ,joka on pienimmillään 95 eur.75 sent. lapsi lisän tarkoitus on tukea taloudellisesti lapsiperheen arkea.  Vertailun vuoksi tänään 1.2.2015 halvin  heti saatavilla oleva älypuhelin verkkokaupassa maksoi 99 eur, 99.sent., valitettavasti lapsiperheemme jää tässä tapauksessa velkaa verkkokaupalle 4 eur 24 sent.  Mikäli halutaan vertailla useaan lukioon "vaadittavaa" ipadia niin halvin ipad maksoi verkkokaupassa 1.2.2015  333 eur 99 sent. joten mikäli laite maksetaan lapsilisällä  niin perhe joutuu käyttämään 31/2 kuukauden lapsilisät jotta he voivat ostaa lukiolaisella ipadin oppimisen tueksi.
Vaikka suomalainen yhteiskunta on hyvinvointi yhteiskunta, niin silti moni suomalainen lapsiperhe alle köyhyysrajan eli köyhyydessä. Lapset ovat raakoja ja julmia pieniä ihmisiä, välitunnilla sekä  sosiaalisessa mediassa on erittäin helppo kiusata  ilman että aikuinen pystyy puuttumaan asiaan, joten ajatuksella BYOD on toisenlainenkin puoli.Vaikka koulu tarjoaisikin laitteen lainaan lapselle, jolla ei ole omaa älypuhelinta tai hänen vanhempansa eivät koe lapsen sellaista tarvitsevan, aiheuttaa tämä eri arvoisuutta tietotekniikan käytössä sekä tietotekniikan käyttö taidoissa. Omaa tuttua käyttöjärjestelmää on aina helpompi ja nopeampi käyttä kuin silloin tällöin lainassa olevaa laitetta, jonka käyttö järjestelmä voi olla vieras. Eriarvoisuus lisääntyy ja vaikutta lapsen itsetuntoon ja lopulta hänen oppimiseensa tai koulussa käymiseen. Toki BYOD mahdollistaa monia positiivisia oppimiskokemuksia, varsinkin silloin jos koululla ei ole taloudellisia resursseja sijoitaa rahaa uudenpaan tietotekniikkaan.

QR koodit mahdollistavat uudenlaiset oppimismahdollisuuden ja tarjoaan useita  ja monipuolisia mahdollisuuksia oppimisen tueksi. Mutta vaativat käyttöön älylaitteen ja sovellutuksen.
QR koodit ovat osa arkipäivää ja mahdollistavat pieneen tilaan tiedon pakkaamisen. Jopa junalipun saa QR koodina.



Luento 5: Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön nykyisyys ja tulevaisuus 27.1, osa 2

Muuttuva oppiminen, opettaja muutoksessa

Koulu on vanha sekä oman historiansa omaava instutuutio, joka ei ole vain paikka vaan meillä jokaisella on jonkinlainen käsitys koulusta, millainen koulu on. Tämän takia kouluinstituution muutos on hidasta. Koska kouluinstituutiona on varsin muuttumaton on myös opettajuuden muutos hidasta. Vesterisen mukaan opettajuuden muutos on rajojen ylittämistä eli boundry crossing. Rajat ylittämällä löydetään uusia näkökulmia opettajuuteen. Uusien näkökulmien myötä luodaan uusia käytänteitä. Yhdessä uusien näkökulmien sekä käytänteiden kautta avataan opettajalle mahdollisuus uuden identiteetin luomiselle. Rajoja ylittämällä eli boundry crossing mahdollistetaan uusi normaali tila. Koulun muutos ja matka kohti uutta oppimista on samalla osa opettajan oppimisen prosessia, nämä oppimisen prosessit mahdollistavat muutoksen. Rajat ylittämällä hyväksytään, että oppiminen ei rajoitu vain kouluun vaan oppimista tapahtuu kaikki alla. Rajojen ylittäminen opettajuudessa  mahdollistuu  esim.opettajan  ammattitaidon reflektiolla sekä aktiivisella vuorovaikutuksella muiden ihmisten kanssa.
Opettajuuden muutos rakentuu opettajan asiantuntijuuden kautta. Opettajuuden asiantuntijuus rakentuu hänen oman toiminnan sekä pedagogisten ratkaisujen kautta. Omaa asiantuntijuutta ja pedagogisia ratkaisuja voi myös nykyteknologian avulla jakaa muiden opettajien työkaluksi  esim. julkisen blogin kautta, jolloin oma asinatuntijuus on myös muiden arvioitavissa ja kommentoitavissa. Esimerkkinä maikanpakki@blogspot.fi, jossa Töölön yhteiskoulun opettajan jakavat omia sähköisiä opetusratkaisujaan eri aineisiin
http://maikanpakki.blogspot.fi/
Uudenlainen opettajuus sekä asiantuntijuus rakentuu vuorovaikutuksessa. Tässä tapauksessa Vesterinen tarkoittaa twitterin käyttöä opetukseesa sekä ammatillisissa verkoistoissa. Uudenlaisessa opettajuudessa sekä asiantuntijuudessa opettaja ei ole yksin puurtava vaan hän osa vuorovaikutuksellista yhteisöä.
Opettajajuuden muutokseen liittyy opettajan ammatillinen oppiminen ja uudistuminen oppimisfestivaaleilla eli  täydennyskoulutukset. Täydennyskoulutukset ovat osa matkaa kohti muuttuvaa opettajuutta.
 Opetusfestivaalien luomat mahdollisuudet muuttuvalle opettajuudelle:



 

 Lähde:Olli Vesterinen, Opettajuus muutoksessa
https://www.youtube.com/watch?v=pj4z0UsDDF8

Luento 5: Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön nykyisyys ja tulevaisuus 27.1

Tulevaisuuden opettajan ominaisuudet

Essi ryymi pohtii artikkelissaan millaisia ominaisuuksia tulevaisuuden opettajalla tulisi olla ja millaisena hänen mielestään on tulevaisuuden opettajan rooli. Tulevaisuuden opettaja tai menneisyyden opettaja riippuen siitä missä hetkessä  tulevaisuuden opettajan ominaisuuksia tarkastellaan. Nyky-yhteiskunnan kiihtyvässä  tahdissa tulevaisuuden visiot on nopeasti saavutettu ja samaan aikaan  luomme  jo uusia visoita tulevaisuutta varten. Essi Ryymin visio tulevaisuuden opettajan ominaisuuksista pitää sisällään 9. eri ominaisuutta, näistä ominaisuuksista kirjoitan seuraavaksi, niiltä osin jotka olivat meistä mielenkiintoisia.
1. Tulevaisuuden opettajan  toimii avoimessa, joustavassa oppimisympäristössä. Opetus ei ole paikkaan sidottua vaan avointa ja joustavaa. Tässä hetkessä tässä ympäristössä, oppiminen nähdään osana prosessia joka ei ole sidottu luokkahuoneeseen tai koulu rakennukseen. Tässä ja nyt.
 Avoimessa oppimisymäristössä  työskentäessä opettajan rooli oppimistilanteessa on olla johtaja, team leader, valmentaja sekä samalla pedagoginen kehittäjä, joka aktiivisesti rakentaa uusia oppimispolkuja.
2. Tulevaisuuden opettaja kehittää, kokeilee sekä käyttää työssään edistyksellisiä ja monipuolisia opetus-ja arviointi menetelmiä. Opettaja osaa motivoida ja sitouttaa oppilaansa. Lisäksi tulevaisuuden opettaja osaa palkita oppilaansa antamalla antamalla jatkuvaa rakentavaa palautetta oppilaan oppimisprosessista. Tulevaisuuden opettajan pedagogisena lähtökohtana on aktivoivat ongelma-ja oppilaslähtöiset menetelmät, yhdessä oppiminen sekä teknologian monipuolinen käyttö opetuksen tukena.
3.Tulevaisuuden opettajalla  dogiosaaminen on hallussa ja hän osaakin hyödyntää digiosaamistaan osa opetusta. Hän osaa hyödyntää opetusteknologiaa sekä medioita pedagogisesti mielekkäästi opetuksessa. Opetusteknologiaa lähetytään uusin ideoin sekä kokeilevalla ajatuksella. Tulevaisuuden opettaja siis mm. etsii, muokkaa, mallintaa, ohjelmoi jotta hän löytää parhaat mahdolliset digitaaliset työvälineet oppilaittensa oppimisen tueksi. Jotta tässä onnistutaan ylittää tulevaisuuden opettaja rohkeasti oman työyhteisön rajat jotta hän voi kehittää työhönsä ajanmukaisia työvälineitä.
4.Tulevaisuuden opettaja on johtaja joka raivaa esteet oppilaan oppimispolulta, vahvistaa oppilaan itsetuntoa sekä tukee oppilaan oppimisprosessia. Oppimisprosessissa opettaja toimii johtajana jonka opastuksella oppilas löytää oman tulevaisuutensa. Jotta opettaja onnituu johtajan hän on innostava, luottamusta herättävä sekä uudistava visionääri, joka ohjaa ja osaa suunnata oppilasta oikeaan suuntaan, jotta oppilas pystyy parhaiten vastaamaan hänelle asetettuihin tavoitteisiin.
5. Tulevaisuuden opettaja osaa tarkastella omaa toimintaansa. Pohdintojen jälkeen hän osaa muuttaa sekä kehittää pedagogisia käytänteitä. Tulevaisuuden opettaja etsii, tutkii, kokeilee sekä osallistuu keskustelevaan kokeilukultuuriin jotta hän pysyy ajan tasalla opetuksen kehittämisessä.
6. Tulevaisuuden opettaja tunnistaa omat rajansa, mihin hän pystyy ja mikä häntä motivoi. Opettajan ei tarvitse työskennellä yksin van hän on osa yhteistä verkostoa, joten hänen tukenaan on pedagoginen yhteisö sekä kollegoiden henkinen tuki jotta hän jaksaa työssään.
7. Tulevaisuuden opettaja osaa ennakoida tulevaa sekä tulevaisuutta, Hän edistää elinikäistä oppimista, jonka myötä oppilaan sekä opettajan kilpailukyky sekä työllistymis mahdollisuudet paranevat.
8. Tulevaisuuden opettaja seuraa aikaansa sekä yhteiskunnallista keskustelua. Hän tuntee alansa historia sekä tulevaisuuden visiot. Hän on utelias muita aloja sekä ammattiryhmiä kohtaan. Tulevasiuuden opettaja työskentelee moniammatillisissa sekä monitieteellisessä verkoistoissa, joissa hän on osana rakentamassa uusia resursseja ja voimavaroja yhteiskunnan käyttöön.
9.Tulevaisuuden opettajan tärkein ominaisuus on kyky verkostoitua. Hän osaa nojata yhteisön osaamiseen sekä verkoston voimaan.
Tulevaisuuden opettajaa voidaan tarkastella myös kolmen roolin kautta. Tulevaisuuden opettaja ei ole vain opettaja vaan hän on pedagogi, valmentaja ja kehittäjä.

Herättikö ajatuksia ? Kommentoi


Lähde: Ryymi Essi (2014) Tulevaisuuden opettaja.  Oppimisen digiagentit, toim. Korhonen Anne-Maria& Ruhalahti Sanna

lauantai 24. tammikuuta 2015

4.luento - muistiinpanoja ja ajatuksia

-Vuorovaikutuksessa yksilöllinen "minä", sosiaalinen "me" ja kulttuurinen "muut"
-Oppitunti rakentuu kaikkien näiden kohtaamisesta ja kaikki vaikuttavat siihen, mitä tunnilla tapahtuu ja miten.
-Kiinnittyminen tehtävään eri "kanavien" eli aistien kautta --> Kokemuksesta tulee kokonaisvaltaisempi.
-Pelillisyys tekee oppimiseen "kivuutta", eriyttämistä, vaihtelua ja erilaisia toteutumismahdollisuuksia yhden arvailtavan oikean vastauksen sijaan. Saa oppilaat luontevasti ajattelemaan sitä mitä tekevät (tai liikkumaan jne.)

Tauchi - tarinan merkitys oppimisessa. Tekemisellä on tarkoitus ja yhteinen päämäärä, tekeminen ja oppiminen ei ole vain satunnaista,

-Pelien ja tehtävien/pelin tuoma oppilaiden itseohjautuvuus antaa opettajalle mahdollisuuden siirtyä tarkkailijan ja ohjaajan rooliin.
-Moniaistillisuus isossa roolissa - eri aistiärsykkeiden oltava tasapainossa keskenään. (Valo, ääni)
-(Tauchi) Pelin tavoitteena oli ryhmäyttää, saada kaikki mukaan, kaikki liikkumaan, kaikki rauhoittumaan, kuuntelemaan jne. Ei pusertaa kaikista kaikkea irti.

PELILLISYYDEN MERKITYKSESTÄ OPPIMISESSA JA OPPETTAMISESSA:
-pelillisyys tuo kokemuksen
-oppilaat osallistuvat itse ja pääsevät vaikuttamaan
-motivoivuus
-strukturoitu opetus on helpompaa kontrolloida ja arvioida

"KOULUPELI":  lapset oppivat kuinka koulussa ollaan ja toimitaan, sosiaaliset normit ja säännöt. Koulussa pärjäävät ne, jotka ovat kivoja ja sosiaalisesti taitavia ja pystyvät painamaan mieleen asioita toistaakseen ne kokeessa. Pelillisyys opetuksessa (esim. roolipelit tms.) voivat muuttaa normidynamiikkaa ryhmissä ja antaa sellaisillekin oppijoille tilaa, joilla sitä ei välttämättä muuten ole.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Pelillisyys ja pelit opetuksessa

Leikki on lapsen työtä ja leikin varjolla opitaan ja harjoitellaan pienestä saakka tärkeitä jokapäiväisiä asioita. Tällaisella pelillä ja leikillä on suuri arvostettu asema esiopetuksessa ja tarhassa, mutta kouluun tultaessa oppiminen muuttuu vakavaksi, lapset "lukitaan" pulpetteihin istumaan hiljaa ja toimimaan kuin isommatkin oppilaat. Minne katoaa leikit ja pelit? Niiden rooli muuttuu vain viihdyttäväksi sivutoimeksi, varsinainen "oppiminen" ja ainakin opettaminen tehdään sitten vakavasti. Tämä on tietysti karrikoidusti esitettyä. Koulussa oppiminen otetaan melko vakavasti..

Aihe on ollut paljon esillä mediassa ja kasvatuksellisessa keskustelussa. Esimerkiksi Helsingin sanomat on julkaissut vain viimeisen vuoden aikana useita kirjoituksia, jotka käsittelevät oppimisen ilon tärkeyttä ja leikin ja pelin merkitystä oppimisen keinona. (esim. HS 1; HS2; HS3). Myös nimenomaan oppimispelien tarve on nostettu esille. Oikeanlaisista peleistä ja sovelluksista huutava pula diginatiivisukupolven vyöryessä koulujen penkeille.

Pelit voivat olla joko fyysisiä tai virtuaalisia tai näiden yhdistelmiä. Ne ovat lapsille tuttuja tapoja olla ja toimia - osa heidän jokapäiväistä kokemusmaailmaansa. Erilaiset pelien muodot palvelevat erilaisia terkoituksia. Usein fyysiset pelit ovat roolissa liikuntatunneilla ja sisätiloissa oppimispelit keskittyvät tietokoneille, sanakortteihin tms. lokaaliseen työskentelyyn. Mikään ei kuitenkaan estäisi vähän sekoittamasta pakkaa; fyysisen tekemisen tuominen osaksi koulutyötä myös "sisäaineissa" voi luoda uuden ulottuvuuden niin opettamiseen kuin oppimiseenkin. Tällöin myös kineettisesti oppivat oppilaat saattaisivat saada uudella tavalla irti opetettavista sisällöistä. Haasteena on tietysti tilat, välineet ja ryhmänhallinnalliset seikat.

Oppimispelien käyttöä ja roolia on tutkinut pro Gradu tutkielmassaan esimerkiksi Rosenquist, joka tiivistää työnsä tuloksia seuraavasti: "Oppilaiden suhtautuminen oppimispeleihin oli varsin myönteistä ja ylitti tilastollisesti merkitsevästi neutraalin asennoitumisen rajan. Tutkimuksessa kävi (---) ilmi, ettei yläasteen oppilaan luokkatasolla eikä sukupuolella ollut merkitsevää vaikutusta suhtautumiseen pelaamista kohtaan kyselylomakkeen vastauksissa." (Rosenquist 2012). Yllättäen peleillä ja nimenomaan virtuaalimaailman käyttämisellä opetuksessa voi olla sijansa perustellusti myös esimerkiksi liikunnan opetuksessa (Humisto 2013). Väitöskirjassaa Humisto esittää, että erityisesti virtuaalipeleillä on merkitystä sellaisille oppilaille, joille liikkuminen ei muutoin ole luontevaa tai mieluista.

Pelikasvattajan käsikirjassa esitellään pelaamista opetuskäytössä tutkimukse valossa. Ensimmäisenä historiakatsauksen jälkeen korostuu opettajan rooli opetuspelien käytössä; pelien ideana ei ole tarkoitus sysäsä opettamisen vastuuuta koneelle. Opettajan täytyy varmistua siitä, mitä ja mietn oppilas oppii. Peli o vain yksi väylä oppimiselle. Pelaamisen on tutkittu tarjoavan apua oppimiseen erityisesti niille, joiden on vaikea keskittyä "normaalin" kaltaiseen kouluopetukseen. Kritiikkinä pelejä kohtaa esitetään vain kaksi, arvioinnin haasteet sekä aikaorientaatio jonka peleihin tutustuminen ja niiden järjestäminen opettajalta vaatii. Toisaalta, arviointi on aina haaste ja siihen on syytäkin paneutua. Toivottavasti myös muut opetusmenetelmät saavta opettajan ajattelemaan, eikä tätä tapahdu vain pelillisen opetuksen yhteydessä. Tässä yhteydessä pelaaminen voi edelleen olla niin fyysistä kuin virtuaalistakin, se ei ota kantaa oppmisympäristöön. (Pelikasvatus.fi).

Tutustuimme 1pelit.fi -sivustoon. Sieltä valitsimme oppimispelit. Tarjonta ei ollut järin runsasta. Pelit keskittyivät eniten mateatiikan opiskeluun, toisina ja ainoina muina tulivat äidinkieleen tai sanailuun liittyvät pelit ja maantietoon liittyvä karttapeli. Sivusto oli hauskahkon näköinen ja siellä navigoiminen oli helppoa. Valitsimme tutustumiskohteeksi Kirjainpelin, jossa kehotettiin seuraavaa: "Suojele kaupunkia käyttämällä kirjoistustaitoasi." 
Ensivaikutelma vielä avaamatta peliä oli se, että pelissä pääsisi kirjoittamaan ehkä enemmänkin, kuin muutamia sanoja tai mahdollisesti tuottamaan jotakin tarinallistakin sisältöä.

Avattuamme peli-ikkunan, oli pelaamiseen annetut ohjeet sueraavat: "Paina sitä näppäintä minkä näet tulipallon sisällä. Tyhjä tulipallo räjäytetään välilyönnillä. Paina [Shift] -näppäintä, kun näet nuolinäppäimen, niin tuhoat kaikki tulipallot taivaalla." Tämän luettuamme, toiveet suureellisemmasta KIRJOITTAMISESTA kariutuivat nopeasti. Kokeilimme peliä tästä huolimatta. Annetut ohjeet olivat myös selkeät ja helposti saatavilla ja ymmärrettävissä pienellekin pelaajalle. Toiveiden mureneminen olikin ollut aivan paikallaan. Pelissä kuvan alareunassa oli kaupunki, jonka päälle sateli tetrismäisesti kirjaimia paalojen sisällä kuvan ylälaidasta. Painamalla shift-näppäimen pohjaan ja aina näkyvää kirjainta kirjankupla räjähti ja kaupunki oli näin turvassa. Kirjaimia alkoi sataa tihentyvään tahtiin. Pelillä ei ollut mitään tekemistä kirjoittamisen kanssa. kirjaimet piti toki tunnistaa ja löytää mahdollisimman nopeasti näppäimistöltä. Kokeilimme huviksemme myös sitä, että näppäimistöm kaikki kirjaimia paineli samanaikaisesti sivellen, jolloin suuretkin kirjainkuplaparvet poksahtelivat rikki. Lopulta ei siis edes kirjainten tunnistaminen ollut tärkeää. Pelistä ei saanut mitään palautetta, eikä se loppunut, ennen kuin kaupunki lopulta tuhoutui. Tämän pelin yhteydessä emme puhuisi oppimisesta mitään, esitys vastasi pikemminkin surullisen tylsään ajanviettoon. Ihan pienille pelaajille peli on liian vaikea (ellei ole harjaantunut tietokoneennäppäinten käyttelijä) ja yhtään isommat eivät jaksaisi sen parissa, oppimisarvoa emme löytäneet tälle pelille.

Tässä koontia ryhmän ajatuksista ja kokemuksista ja  pohjaa keskustelun jatkoon.




Lähteet

HS1, http://www.hs.fi/mielipide/a1414994424360, luettu 21.1.15.
HS2, http://www.hs.fi/kulttuuri/a1411741259461, luettu 21.1.15.
HS3, http://www.hs.fi/kotimaa/a1305886575468, luettu 21.1.15.
Humisto, Pia. 2013. Virtuaaliset liikuntapelit koulun arjessa : Tapaustutkimus neljännellä luokalla. Helsingin yliopisto. Väitöskirja https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40954/virtuaal.pdf?sequence=1, Luettu 21.1.15.
Pelikasvatus.fi. http://www.pelipaiva.fi/pelikasvattajankasikirja.pdf, luettu 21.1.2015
Rosenquist, Sakari. 2012. Peruskoulun yläluokkien oppilaiden ajatuksia oppimispelien käytöstä opetuksessa. Tampereen Yliopisto. Pro Gradu -tutkielma. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22309, Luettu 21.1.15
1pelit.fi, luettu 21.1.15



MOOCeista

Ympäristöinä MOOCit ovat tuttja ja ajankohtaisia. Esimerkiksi tampereen yliopistolla vieraili kansainvälisesti arvostettu kouluttaja professori Curtis J. Bonk USA:sta Indianan yliopistosta. Seuraavasssa tiiviisti Bonkin ajatuksia:

"...Open education, in fact, was often laughed at or ignored until the emergence of Massive Open Online Courses (MOOCs) with their tens–or even hundreds–of thousands of learners in a single course. Given the mass success of Stanford courses topping 100,000 each and startups like Udacity and Coursera as well as the announcement of edX (from Harvard and MIT), we can no longer look the other way. Still, many questions about MOOCs and other forms of open education remain. Just how does an instructor keep thousands of students motivated and involved in such a course? And what are the more promising business models? In this talk, Bonk will detail his experiences in teaching a MOOC and offer guidelines for others hoping to create a highly engaging MOOC-based learning environment. He will also map out a set of MOOC business plans, leadership principles and recent news related to MOOCs, and several types of MOOCs."

Opettajan näkökulmasta MOOC-oppimista voi käyttää oman työn tukena. Esimerkiksi mooc.fi sivustot esittelevät mahdollisuuden käyttää MOOCia apuna ohjelmoinnin opetuksessa kouluissa. Sivustojen myyntipuheessa kerrotaan esimerkiksi seuraavaa: 
"..Avustamme kaikkia kiinnostuneita kouluja järjestämään ohjelmoinnin perusopetusta.
Tarjoamme käyttöösi kaiken kurssilla tarvittavan materiaalin aina koekysymyksiin asti.
Sinun ei edes tarvitse huolehtia tehtävistä tai tentistä: tehtävät tarkastetaan automaattisesti ja valmiit tenttivastaukset voit vain lähettää meille tarkastusta varten".
 Mooc-ympäristöjen luomisen kynnystä ja tätä kautta käyttöä eri asteen kouluissa ja opetuksessa on pyritty madaltamaan.

Lähteet:
http://blogs.uta.fi/eoppiminen/2014/04/11/koulutus-learning-is-changing-moocs-the-open-world-and-beyond/ luettu 21.01.2015
mooc.fi luettu 21.01.2015

tiistai 20. tammikuuta 2015

3. luento 20.1.2015

Kolmas luento käsitteli MOOC-ympäristöjä. Erityisesti tarkastelun kohteena olivat erilaiset verkkokurssit ja e-oppimisympäristöt, niiden sisällöt, rakentumis- ja  toteuttamistavat. Toisissa oppiminen perustuu vuorovaikutukseen, joka tarjotaan verkossa. Toiset perustuvat yksilön omaan toimintaan ja sähköisten (myös erilaisten automaattisten koneellisten palautteiden)  ohjelmistojen ympärille. Tällaisia ovat erilaiset tekstit ja tehtävät, jotka kehittävät paitsi sisällöllistä osaamista, myös monilukutaidon monipuolisia tavoitteita erilaisten tekstityyppien, kuvien ja median keinoin. Monipuolisuuden luulisi tavoittavan ja tarjoavan hyviä oppimisen mahdollisuuksia hyvin erilaisille oppijoille. Onko ongelmana kuitenkin se, että oppijat tavoittaisivat tai päätyisivät käyttämään juuri itselleen oppimisen kannalta mielekkääseen ympäristöön.

Mooc opetus on tavallaan kaikkien saatavilla; kirjautumisella tai maksulla pääsee tekemään suorituksen.  Onko kurssien suorittaminen ja saatavat todistukset  vain omaksi iloksi ja hyödyksi vai onko niillä "vaihtoarvoa" esimerkiksi ammatillisessa maailmassa.

Tämä näkökulma asettaa vaatimuksen opiskelijalle joko suuren tiedonjanon tai muunlaisen  motivaation olemassaolosta. Parhaimmillaan kurssi sisällöltään tai toteutustavaltaan motivoi oppijaa esimerkiksi palautteen kautta tai muutoin. Tutkimuksissa hyväksi todettu massaopetuksen malli on esitelty esimerkiksi seuraavassa:

www.ted.com/talks/peter_norving_the_100_000_student_classroom

Mooc- ympäristöt antavat mahdollisuuden osallistua ja sivistyä paikasta ja asemasta (parhaimmillaan myös varallisuudesta) riippumatta. Se voi olla helpompaa ja nopeampaa kuin esimerkiksi ilmoittautua ja hakeutua kansanopiston kursseille, matkustaa tms. Toisaalta oma motivaatio ja työhöntarttuminen nousee uudenlaiseen rooliin, Kun kone tai muu verkkolaite on ainoa väylä oppimiseen, ei esimerkiksi yliopisto tai muu tila tai ryhmä vie opiskelun pariin. Toisille tämä voi olla myös kynnystä nostava tekijä.

Luennolla korostui verkko-oppimisen vuorovaikutuksellisten mahdollisuuksien tärkeys ja asema.





torstai 15. tammikuuta 2015

15.1.15 Luento 2. Sähköiset oppimateriaalit ja niiden tarkoituksenmukainen hyödyntäminen

Digitalisoituminen on nykypäivänä ajankohtaista ja siitä puhutaan hallitustasolla asti. Suomessa on poliittinen tahtotila sille, että digitalisoitumiseen satsataan. Tämä puolestaan näkyy kuntatasolla ja meidän opettajaopiskelijoiden näkökulmasta konkreettisesti kouluissa. Oppimateriaalit siirtyvät yhtä enemmän nettiin ja niiden käyttöä "vaaditaan" opettajilta. Toisaalta nykyajan lapset ovat kasvaneet syntymästään asti kiinni teknologiaan ja internettiin. Kaikki tämä aiheuttaa opettajalle paineita. Mikä on hyvää sähköistä oppimateriaalia ja miten sitä pystyisi hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti omassa opetuksessaan? Miten erottaa hyvän huonosta?

Sähköisistä oppimateriaaleista puhuttaessa voidaan puhua niiden affordansseista eli tarjoumista. Millaisia mahdollisuuksia oppimateriaalit tai teknologia tukee tai ei tue? Mielestämme tämä on konkreettinen lähtökohta, kun opettaja työssään miettii teknologian tai sähköisten oppimateriaalien käyttöä. Ei ole tarkoituksenmukaista käyttää uusia juttuja vain käyttämisen ilosta, vaan niiden pitää kytkeytyä tiiviisti itse aiheeseen ja olla oppimisen kannalta perusteltuja. Monella on se ajatus, että sähköiset oppimateriaalit tai uusi tekniikka ovat parempia, kuin vanhat koulukirjat tai paperiset oppimateriaalit. Tämä ei aina pidä kuitenkaan paikkaansa. Vanha sanontakin kuuluu: Jos se ei ole rikki, sitä ei kannata korjata. Toisaalta näin ajateltuna mikään ei koskaan kehity ja mene eteenpäin.

Pohdimme luennon pohjalta paljon sitä, mikä on opettajien asennoituminen uusia oppimismateriaaleja ja uutta teknologiaa kohtaan. Oma kokemuksemme on se, että varsinkin vanhemmilla ja kokeneemmilla opettajilla on iso kynnys ottaa sähköisiä oppimateriaaleja käyttöön. Se on täysin ymmärrettävää, koska meillä uusillakin opettajilla kynnys on korkea. Mistä tämä kynnys johtuu? Kaiken uuden opettelu on aina työlästä ja vaatii aikaa. Sama pätee uuteen teknologiaan ja sen käyttöönottoon. Keskustelimme siitä, että uuden opettelu vie aina aikaa pois jostakin muusta. Kärkkäästi voisi todeta, että tvt-juttujen opettelu vie aikaa läsnäololta ja lapsien konkreettiselta kohtaamiselta.

Tarkastelimme edu.fi sivustolta löytyviä oppimateriaaleja. Keskitimme tarkastelun perusopetuksen verkko-oppimateriaaleihin ja valitsimme sieltä esimerkiksi biologian. Pienellä tarkastelulla huomaa sen, että oppimateriaalit ovat melko yksinkertaisia ja simppeleitä. Mietimme sitä, että motivoivatko tälläiset yksinkertaiset tehtävät ja esitykset lapsia oppimaan? Ikävä kyllä vertailuna voidaan käyttää tietokone- ja konsolipelejä, joissa on nykyainen grafiikka, paljon toimintoja ja avarat pelimaailmat. Olisi mielenkiintoista tutkia, vaikuttavatko konsolipelit lasten käsityksiin sähköisistä oppimateriaaleista. Toisaalta mietimme sitä, että sähköisten oppimateriaalien etu on se, että ne anatavat palautteen samantien. Lapsen ei tarvitse odottaa opettajan antamaa palautetta, koska kone tekee sen opettajan puolesta. Tietysti voidaan pohtia, että onko välittömän palautteen saaminen ja siihen tottuminen pidemmän päälle hyvä asia.

Fakta on se, että sähköiset oppimateriaalit ja niiden käyttö lisääntyy. Suomessa pohditaan paljon sitä, miten erinomainen suomalainen koulutus saataisiin kaupallistettua ja myytyä ulkomaille. Mielestämme tämän sijasta olisi hyvä kiinnittää huomiota laadukkaiden sähköisten oppimateriaalien tuottamiseen. Tämä siksi, että niissä olisi aivan varmasti markkinarakoa ulkomaille asti.

1. luento 13.1.15 ja 2. luento 15.1.15

Toisen luennon alustuksen pohjalta.

Teknologia yleistyy kouluissa ja niiden käyttöä harjoitellaan. Onko käyttö aina tarkoituksenmukaista? Oppilaiden erilaiset tvt-taidot korostuvat ja kotien erilaiset tulotasot ym. mahdollisuudet asettavat oppilaat hyvin eri tasoille.

Toisaalta e-materiaali antaa mahdollisuuksia eriyttää vahvasti - toisaalta oppivatko kaikki silloin samaa asiaa. toiset oppivat käynnistämään koneen ja kirjautumaan palveluun, toiset oppivat ohjelmien käyttöä ja opeteltavia sisältöjä valtavasti.

Millä e-ympäristöt saataisiin kaikille kiinnostaviksi ja kynnys käyttää niitä madaltuisi? Onko ongelma siinä, etteivät opettajien (digimuukailaiset) ja oppilaiden (diginatiivit) maailma kohtaa? Lähestymistapa ja taidot ovat kaukana toisistaan, Oppilaat ovat osaajia ja opet pyristelevät perässä ja silti opetusasetelma on opettajilta oppilaille.

E-maailmassa oppilaan kohtaaminen kärsii, jos koulumaailmakin siirtyy enemmän ja enemmän laitteiden taakse. Tästä päästäänkin siihen, että mikä on koulun tehtävä? Jos oppilaiden sosiaaliset taidot ovat nollatasolla, eivätkä myöskään osaa kaivata kohtaamista.

Käyttömahdollisuuksia olisi valtavasti, mutta ovat heikohkosti käytössä. Johtuuko opettajien taidoista ja asenteesta? Miksei tätä voi tai haluta opetella siinä missä muutakin? 

tiistai 13. tammikuuta 2015

13.1.15 Luento 1. Johdatusta oppimisympäristöajatteluun ja teknologian opetuskäytön pedagogisiin toteutus- ja arviointimalleihin

Muuttuvia oppimisympäristöjä käsittelevän KASSP5-kurssin ensimmäisellä luennolla johdateltiin oppimisympäristöajatteluun sekä teknologian opetuskäytön pedagogisiin toteutus- ja arviointimalleihin. 

Oppiminen tapahtuu yhä enenevissä määrin koulutuksen ulkopuolella. Näin ollen oppimisen taidot korostuvat: tiedon hankinta, sen käsittely sekä tuottaminen ovat tärkeässä asemassa yksilön elämässä. Tänä informaatioaikana oppimisympäristötkin muuttuvat. Globaali informaatioyhteiskuntakehitys sekä tietoverkkojen ja teknologian nopea kehitys tuottaa jatkuvasti uusia tiedon ja osaamisen tarpeita koulutuksen eri kentille.

Manninen (2013, 36) tarjoaa viisi erilaista näkökulmaa oppimisympäristöihin, joita käsiteltiin myös luennolla. Näkökulmia ovat

1) fyysinen (oppimisympäristöä tarkastellaan tilana ja rakennuksena)
2) sosiaalinen (oppimisympäristöä tarkastellaan vuorovaikutuksena)
3) tekninen (oppimisympäristöä tarkastellaan opetusteknologian näkökulmasta)
4) paikallinen (oppimisympäristöä tarkastellaan paikkoina ja alueina)
5) didaktinen (oppimisympäristöä tarkastellaan oppimista tukevan ympäristön näkökulmasta, jossa keskiössä ovat oppimateriaalit, oppimisten tuki sekä didaktiset ja pedagogiset haasteet)

Kun mietitään informaatioaikaa ja teknologian yleistymistä, erityisesti tekninen näkökulma korostuu. Opetusteknologia on kehittynyt esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana hurjasti, eikä koulun opetushenkilöstö tunnu pysyvän muutoksen perässä. Koemmekin, että muuttuvat oppimisympäristöt ovat haaste ennen kaikkea opettajalle. Oppilaat, jotka ovat jo tottuneet pienestä pitäen teknologiaan, kokevat sen käytön luonnolliseksi, mutta "kalkkisopet" eivät. Meidän sekä meitä vanhempien opettajien sukupolvi kaipaa aitoa kohtaamista ja vuorovaikutusta. Kuitenkin näemme kehittyneessä teknologiassa myös paljon hyvää. Jos sitä osaa hyödyntää oikein, opetustaan voi rikastuttaa monin tavoin. 

Vaikka tekninen näkökulma oppimisympäristöihin painottuisi, se ei silti sulje pois muita näkökulmia. Esimerkiksi verkossa tapahtuva oppiminen voi olla hyvinkin sosiaalista. Monen kynnys kertoa oma mielipiteensä saattaa madaltua, kun se tehdään laitteen välityksellä. Lisäksi fyysinen ja paikallinen näkökulma kokee muutoksen: oppimisen ei tarvitse tapahtua tietyssä rakennuksessa tai paikassa, vaan teknologian välityksellä tapahtuva oppiminen voi tapahtua lähes missä vain oppilaiden kodeista kahviloihin. Didaktinen näkökulma taas kulkee käsi kädessä kaikkien näkökulmien kanssa, sillä opetuksen tulee olla oppimista tukevaa, tapahtuipa se keinolla millä hyvänsä. Opettajien haasteena onkin teknologian ja pedagogiikan yhdistäminen. Teknologia voi olla oiva apu opetuksessa, mutta opetuksen ei tule tapahtua ns. laite edellä. On pohdittava, mikä on oppilaan oppimisen parhaaksi.

Lähteet:
Manninen J. ym. 2013 Oppimista tukevat ympäristöt - johdatus oppimisympäristöajatteluun. Opetushallitus. Luvut 3 ja 4.




Kassm5 Muuttuvat oppimisympäristöt - ryhmä4

Ryhmäläiset:

Jenni Pollari
Esa Myllymaa
Taneli Kaleva
Johanna Ryhänen

Tanja Töyryla-kannisto (onko tulossa?)
Heini Mäkinen (tulis mielellään meidän ryhmään)