sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Luento 5: Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön nykyisyys ja tulevaisuus 27.1, osa 4

Ajatuksia luennosta ja opintopiiri keskustelusta

Tietotekniikka taidot luovat eriarvoisuutta tästä olemme luennoitsijan kanssa samaa mieltä. Nyt ja tulevaisuudessa ne ihmiset, jotka hallitsevat tietotekniikan ja pysyvät ajan hermolla ja  pärjäävät paremmin nyt ja tulevaisuuden työmarkkinoilla. Heille tieto on tässä ja nyt, uutena ja raikkaana, valmiina  kommentoimista, jakamista ja muokkaamista sekä kehittämistä odottamassa. Tosin tietotekniikka myös lisää ihmisten eriarvoisuutta jo pelkästään siitä syystä, että kaikilla ihmisillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia tietotekniikkaa ja sitä kautta tietotekniikka taitoja. Voidaan siis ajatella että Rion slummissa elävä koululainen syrjäytyy syvemmin nyky yhteiskunnasta, koska hänellä ei ole mahdollista osataa älypuhelinta tai tablettia oman  oppimisensa tueksi. Syrjäytyminen on periytyvää ja se syvenee sukupolvesta toiseen.

BYOD eli tuo oma laitteesi.  Yleisenä käytäntönä ajattelu malli BYOD,  ihan ok, säästää koulujen kustannuksia, ei tule hävikkiä niin paljon,  mutta käytäntö BYOD on  eriarvoistavaa ja jopa syrjäyttävää. Tietotekniikkaa on tarjolla valtavasti, löytyy eri hintaluokan sekä valmistajia. Tällä hetkellä varsinkin lukio maailmassa BYOD tarkoittaa BYOD ipad, tätä perustellaan laadukkaimmilla  ja koulun kanssa yhteen sopivilla sovellutuksilla.
Suomalainen perhe saa alle 17 vuotiaalle lapselle lapsilisää ,joka on pienimmillään 95 eur.75 sent. lapsi lisän tarkoitus on tukea taloudellisesti lapsiperheen arkea.  Vertailun vuoksi tänään 1.2.2015 halvin  heti saatavilla oleva älypuhelin verkkokaupassa maksoi 99 eur, 99.sent., valitettavasti lapsiperheemme jää tässä tapauksessa velkaa verkkokaupalle 4 eur 24 sent.  Mikäli halutaan vertailla useaan lukioon "vaadittavaa" ipadia niin halvin ipad maksoi verkkokaupassa 1.2.2015  333 eur 99 sent. joten mikäli laite maksetaan lapsilisällä  niin perhe joutuu käyttämään 31/2 kuukauden lapsilisät jotta he voivat ostaa lukiolaisella ipadin oppimisen tueksi.
Vaikka suomalainen yhteiskunta on hyvinvointi yhteiskunta, niin silti moni suomalainen lapsiperhe alle köyhyysrajan eli köyhyydessä. Lapset ovat raakoja ja julmia pieniä ihmisiä, välitunnilla sekä  sosiaalisessa mediassa on erittäin helppo kiusata  ilman että aikuinen pystyy puuttumaan asiaan, joten ajatuksella BYOD on toisenlainenkin puoli.Vaikka koulu tarjoaisikin laitteen lainaan lapselle, jolla ei ole omaa älypuhelinta tai hänen vanhempansa eivät koe lapsen sellaista tarvitsevan, aiheuttaa tämä eri arvoisuutta tietotekniikan käytössä sekä tietotekniikan käyttö taidoissa. Omaa tuttua käyttöjärjestelmää on aina helpompi ja nopeampi käyttä kuin silloin tällöin lainassa olevaa laitetta, jonka käyttö järjestelmä voi olla vieras. Eriarvoisuus lisääntyy ja vaikutta lapsen itsetuntoon ja lopulta hänen oppimiseensa tai koulussa käymiseen. Toki BYOD mahdollistaa monia positiivisia oppimiskokemuksia, varsinkin silloin jos koululla ei ole taloudellisia resursseja sijoitaa rahaa uudenpaan tietotekniikkaan.

QR koodit mahdollistavat uudenlaiset oppimismahdollisuuden ja tarjoaan useita  ja monipuolisia mahdollisuuksia oppimisen tueksi. Mutta vaativat käyttöön älylaitteen ja sovellutuksen.
QR koodit ovat osa arkipäivää ja mahdollistavat pieneen tilaan tiedon pakkaamisen. Jopa junalipun saa QR koodina.



6 kommenttia:

  1. OSA 3 on hukkunut ja en muista mitä siihen kirjoitin. Olisin iloinen myös kommenteista, kun en muista mistä minun piti vielä kirjoittaa. Eli mitä unohdin

    VastaaPoista
  2. Niin ja tässä vielä lähteet edelliseen
    http://www.kela.fi/lapsilisa_maara
    http://www.verkkokauppa.com/fi/search?q=%C3%A4lypuhelin&mxp=100
    http://www.verkkokauppa.com/fi/search?q=ipad+air

    VastaaPoista
  3. Pohdinta BYOD:sta ja tasa-arvosta on tärkeää ja sitä käydään koulumaailmassa kaiken aikaa. Selkeästi nähdään myös ero perusopetuksen ja lukion välillä. Suomessa varallisuutta merkittävämpää on se, osataanko tekniikkaa hyödyntää vai ei, sillä jokaisella on pääsy koneelle, vaikka sitten kirjastossa. Globaalisti toki näin ei ole.

    Lukioissa jo monessa kunnassa edellytetään laitetta, missä on näppis ja millä pääsee nettiin. Käytetyn läppärin saa edullisesti ja yo-koneisiin käy noin viisi vuotta vanha perusläppäri. En tiedä yhtään lukiota, missä edellytettäisiin hankkimaan juuri iPad, mutta kyllä niitäkin osa vapaaehtoisesti hankkiin. Perusperiaate tuntuu olevan, että jos opiskelija ei kykene laitetta hankkimaan, tulee koululla olla muutama lainalaite. Ainakin paikotellen ammatillisella puolella, esim. Tredussa, kirjastot lainaavat läppäreitä (maksullisine ohjelmistoineen), kuulokemikrofoneja, nettikameroita yms.

    Tammikuulla uutisoitiin, että Helsinki on linjannut lukiolaisen läppärin hankinnaksi, mihin voi saada toimeentulotukea. Tämä linja levinnee muihinkin kuntiin nyt, kun lukioon tulee opiskelijoita, jotka kirjoittavat sähköisesti.
    http://www.tivi.fi/Uutiset/2015-01-17/Helsingiss%C3%A4-uusi-linjaus---lukiolainen-saa-l%C3%A4pp%C3%A4rin-toimeentulotuella-3152175.html

    Itse koen, että koulu ei tänä päivänä kykene perustehtäväänsä, yleissivistämään ja antamaan valmiuksia jatko-opintoihin, työelämään ja elämään yleensäkin, ellei joko hyödynnetä oppijoiden omia laitteita tai ellei koulu hanki kaikille omaa laitetta. Jälkimmäinen ei ole taloudellisesti mahdollista. Mutta en tiedä olisiko se aina järkevääkään. Äitinä olen kyllä iloinen aina, kun lapseni hyödyntävät älypuhelimiaan ja kotikoneita koulun innostamana tai pakottamana johonkin muuhun kuin vain viihdekäyttöön.

    VastaaPoista
  4. Tärkeää pohdintaa tässä. Kiusaaminen ja eriarvoisuus ovat ongelmia joihin tulisi aktiivisesti puuttua ja niitä myös ennaltaehkäistä. Ne eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö ja liity vain uudenlaisiin oppimisympäristöihin. Lapset ja aikuiset löytävät tavan olla epäoikeudenmukaisia ja kiusata olipa ympäristö mikä tahansa. Tällöin ratkaisu onkin arvoisa ja asennekasvatuksessa. Jälleen laitteet ja ympäristöt edellä mentäessä mieleen nousee jälleen koulun perustehtävä kasvatuksesta. Hyvillä arvoilla ja asenteilla oppilaat osaisivat toimia riippumatta ympäristöstä. Toisaalta; voisiko ditalisoituminen auttaa tai helpottaa jollakin tavalla yhteisten arvojen välittymistä ja välittämistä?

    VastaaPoista
  5. Myös oma suhtautumiseni BYOD-kulttuuriin on ristiriitainen. Olen samaa mieltä siitä, tietotekniikan kehittymisen mukanapysyminen on oleellista tulevaisuuden kannalta, mutta myös eriarvoistumisen uhka on otettava vakavasti. Toisaalta tuntuu väärältä että koulu voi olettaa/odottaa kaikilta oppilailta löytyvän joitain tiettyjä laitteita. Lisäksi tuntuu siltä, että oppilaat, joilta löytyy uusimmat teknologiset laitteet, kasvavat laitteiden suveereineiksi käyttäjiksi ikäänkuin "itsestään". Sen sijaan niiden oppilaiden, joiden mahdollisuudet tutustua samoihin laitteisiin rajoittuu koulun lainakoneisiin, käyttötaidot jäävät varmaan luonnollisesti huomattavasti vaatimattomimmiksi. Eriarvoisuutta siis syntyy vaikka koulu yrittäisikin tulla vastaan.

    Lisäksi toki teknologian kehitys on nykypäivänä niin vauhdikasta, että nyt suuressa huudossa olevat laitteet ja ohjelmat voivat olla ikäänkuin vanhentunutta tekniikkaa jo muutamassa vuodessa. Mihin koulun siis tulisi panostaa? Ollaan jälleen alkuperäisen kysymyksen äärellä; mikä on koulun tehtävä?

    VastaaPoista
  6. Omien laitteiden käytössä on se ongelma, että mitä tehdään, jos ne koulukäytössä menevät rikki. Ongelma on suuri erityisesti opettajan kannalta, koska hän on vastuussa toiminnasta. En tiedä voiko asian kiertää sillä, että pyytää huoltajilta luvan omien tietoteknisten välineiden käyttöön. Silti vahingon sattuessa opettaja joutuu hankalaan välikäteen. Kuten aiemmat kommentoijat jo totesivat, osalla oppilaista on todella kalliita puhelimia ja tabletteja. Jos itse olisin vanhemman asemassa, niin joutuisin aika tarkkaan harkitsemaan, annanko luvan viedä laitteen koululle.

    VastaaPoista