Kolmas luento käsitteli MOOC-ympäristöjä. Erityisesti tarkastelun kohteena olivat erilaiset verkkokurssit ja e-oppimisympäristöt, niiden sisällöt, rakentumis- ja toteuttamistavat. Toisissa oppiminen perustuu vuorovaikutukseen, joka tarjotaan verkossa. Toiset perustuvat yksilön omaan toimintaan ja sähköisten (myös erilaisten automaattisten koneellisten palautteiden) ohjelmistojen ympärille. Tällaisia ovat erilaiset tekstit ja tehtävät, jotka kehittävät paitsi sisällöllistä osaamista, myös monilukutaidon monipuolisia tavoitteita erilaisten tekstityyppien, kuvien ja median keinoin. Monipuolisuuden luulisi tavoittavan ja tarjoavan hyviä oppimisen mahdollisuuksia hyvin erilaisille oppijoille. Onko ongelmana kuitenkin se, että oppijat tavoittaisivat tai päätyisivät käyttämään juuri itselleen oppimisen kannalta mielekkääseen ympäristöön.
Mooc opetus on tavallaan kaikkien saatavilla; kirjautumisella tai maksulla pääsee tekemään suorituksen. Onko kurssien suorittaminen ja saatavat todistukset vain omaksi iloksi ja hyödyksi vai onko niillä "vaihtoarvoa" esimerkiksi ammatillisessa maailmassa.
Tämä näkökulma asettaa vaatimuksen opiskelijalle joko suuren tiedonjanon tai muunlaisen motivaation olemassaolosta. Parhaimmillaan kurssi sisällöltään tai toteutustavaltaan motivoi oppijaa esimerkiksi palautteen kautta tai muutoin. Tutkimuksissa hyväksi todettu massaopetuksen malli on esitelty esimerkiksi seuraavassa:
www.ted.com/talks/peter_norving_the_100_000_student_classroom
Mooc- ympäristöt antavat mahdollisuuden osallistua ja sivistyä paikasta ja asemasta (parhaimmillaan myös varallisuudesta) riippumatta. Se voi olla helpompaa ja nopeampaa kuin esimerkiksi ilmoittautua ja hakeutua kansanopiston kursseille, matkustaa tms. Toisaalta oma motivaatio ja työhöntarttuminen nousee uudenlaiseen rooliin, Kun kone tai muu verkkolaite on ainoa väylä oppimiseen, ei esimerkiksi yliopisto tai muu tila tai ryhmä vie opiskelun pariin. Toisille tämä voi olla myös kynnystä nostava tekijä.
Luennolla korostui verkko-oppimisen vuorovaikutuksellisten mahdollisuuksien tärkeys ja asema.
Itse jäin vielä miettimään tuota Mooc-kurssien mainostettua tasa-arvoisuutta. Eli sitä että kursseja voi suorittaa varallisuudesta, asuinpaikasta tai muista tekijöistä huolimatta. Luonnollisesti kurssin suorittamiseen tarvitaan kone ja netti, joiden oletetaan valitettavan usein löytyvän nykyään jokaisen kodista. Lisäksi uskon, että kurssin aloittaminen vaatisi tietynlaista tottuneisuutta toimia ja kommunikoida verkossa. Ei siis riitä, että kotoa välineet löytyvät verkkopankin käyttöä varten.
VastaaPoistaJäin myös miettimään miten maksulliset ja maksuttomat Mooc-kurssit eroavat toisistaan? Onko se järjestäjästä kiinni vai onko eroja esim. laajuudessa, sisällössä, moniouolisuudesssa, palautejärjestelmässä vai missä? Onko laatu siis jotenkin verrannollinen kurssin hintaan..? Tämän selvittäminen vaatisi tarkempaa Mooc-kursseihin tutustumista.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTulevana luokanopettajana jäin pohtimaan moocien soveltuvuutta alakouluun. Epäilemättä moocit soveltuvat erinomaisesti vaikkapa korkea-asteen koulutukseen tai muutoin vapaaehtoiseen itsensä sivistämiseen. Alakoulun osalta tilanne on hieman toinen. Peruskoululla on sivistämisen tehtävän lisäksi myös kasvatustehtävä, joka korostuu alakoulussa. Voisiko perusastetta siis teoriassa suorittaa mooceilla? Jos ajatellaan moocien edustavan vapaata itseopiskelua, voisi niillä olla käyttöarvoa jonkinasteisena tukena mahdollisesti jollekin tehtävälle peruskoulussa. Tietysti moocejakin on erilaisia. Ehkäpä sellaisen voisi muokata alakouluun sopivaksi ikäkaudelle sopivaksi, mutta villi ajatus koko alakoulun suorittamisesta mooceilla törmää nähdäkseni sosialisaation seinään.
VastaaPoistaNiin kauan, kun vanhempien on lähdettävä kotoa työpaikalle töitä tekemään, ei lapsen ole välttämättä hyvä jäädä kotiin yksin tietokoneen välityksellä opiskelemaan. Koulu ympäristönä antaa loistavat mahdollisuudet lapselle harjoitella ja harjoittaa sosiaalista kanssakäyntiä.
Toisinaan tuntuu, että digitalisaatio ja teknologian kehitys vie ihmisiä yhä kauemmas toisistaan. Viestiminen älypuhelimilla on helppoa, enää ei tarvitse käydä kylässä. Videopuhelut onnistuvat vaikkapa skypen välityksellä ja tottahan toki myöskään opiskelua varten ei tarvitse poistua näyttöpäätteen edestä.
Onneksi tuo alakoulun etäsuorittaminen digitaalisesti kuulostaa vielä kovin kaukaiselta. Ja näin valmiiksi kalkkiutuneen vastavalmistuvan opettajan mielestä myös kamalalta :D Kun en millään usko, että lasta voi kasvattaa etänä. Toki ehkä yläkoulun ja varsinkin luokion puolella voisi olla jo ihan vakavasti harkittava mahdollisuus, joka mahdollistaisi esim. laajemman kurssitarjonna.
VastaaPoista