15.1.15 Luento 2. Sähköiset oppimateriaalit ja niiden tarkoituksenmukainen hyödyntäminen

Digitalisoituminen on nykypäivänä ajankohtaista ja siitä puhutaan hallitustasolla asti. Suomessa on poliittinen tahtotila sille, että digitalisoitumiseen satsataan. Tämä puolestaan näkyy kuntatasolla ja meidän opettajaopiskelijoiden näkökulmasta konkreettisesti kouluissa. Oppimateriaalit siirtyvät yhtä enemmän nettiin ja niiden käyttöä "vaaditaan" opettajilta. Toisaalta nykyajan lapset ovat kasvaneet syntymästään asti kiinni teknologiaan ja internettiin. Kaikki tämä aiheuttaa opettajalle paineita. Mikä on hyvää sähköistä oppimateriaalia ja miten sitä pystyisi hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti omassa opetuksessaan? Miten erottaa hyvän huonosta?

Sähköisistä oppimateriaaleista puhuttaessa voidaan puhua niiden affordansseista eli tarjoumista. Millaisia mahdollisuuksia oppimateriaalit tai teknologia tukee tai ei tue? Mielestämme tämä on konkreettinen lähtökohta, kun opettaja työssään miettii teknologian tai sähköisten oppimateriaalien käyttöä. Ei ole tarkoituksenmukaista käyttää uusia juttuja vain käyttämisen ilosta, vaan niiden pitää kytkeytyä tiiviisti itse aiheeseen ja olla oppimisen kannalta perusteltuja. Monella on se ajatus, että sähköiset oppimateriaalit tai uusi tekniikka ovat parempia, kuin vanhat koulukirjat tai paperiset oppimateriaalit. Tämä ei aina pidä kuitenkaan paikkaansa. Vanha sanontakin kuuluu: Jos se ei ole rikki, sitä ei kannata korjata. Toisaalta näin ajateltuna mikään ei koskaan kehity ja mene eteenpäin.

Pohdimme luennon pohjalta paljon sitä, mikä on opettajien asennoituminen uusia oppimismateriaaleja ja uutta teknologiaa kohtaan. Oma kokemuksemme on se, että varsinkin vanhemmilla ja kokeneemmilla opettajilla on iso kynnys ottaa sähköisiä oppimateriaaleja käyttöön. Se on täysin ymmärrettävää, koska meillä uusillakin opettajilla kynnys on korkea. Mistä tämä kynnys johtuu? Kaiken uuden opettelu on aina työlästä ja vaatii aikaa. Sama pätee uuteen teknologiaan ja sen käyttöönottoon. Keskustelimme siitä, että uuden opettelu vie aina aikaa pois jostakin muusta. Kärkkäästi voisi todeta, että tvt-juttujen opettelu vie aikaa läsnäololta ja lapsien konkreettiselta kohtaamiselta.

Tarkastelimme edu.fi sivustolta löytyviä oppimateriaaleja. Keskitimme tarkastelun perusopetuksen verkko-oppimateriaaleihin ja valitsimme sieltä esimerkiksi biologian. Pienellä tarkastelulla huomaa sen, että oppimateriaalit ovat melko yksinkertaisia ja simppeleitä. Mietimme sitä, että motivoivatko tälläiset yksinkertaiset tehtävät ja esitykset lapsia oppimaan? Ikävä kyllä vertailuna voidaan käyttää tietokone- ja konsolipelejä, joissa on nykyainen grafiikka, paljon toimintoja ja avarat pelimaailmat. Olisi mielenkiintoista tutkia, vaikuttavatko konsolipelit lasten käsityksiin sähköisistä oppimateriaaleista. Toisaalta mietimme sitä, että sähköisten oppimateriaalien etu on se, että ne anatavat palautteen samantien. Lapsen ei tarvitse odottaa opettajan antamaa palautetta, koska kone tekee sen opettajan puolesta. Tietysti voidaan pohtia, että onko välittömän palautteen saaminen ja siihen tottuminen pidemmän päälle hyvä asia.

Fakta on se, että sähköiset oppimateriaalit ja niiden käyttö lisääntyy. Suomessa pohditaan paljon sitä, miten erinomainen suomalainen koulutus saataisiin kaupallistettua ja myytyä ulkomaille. Mielestämme tämän sijasta olisi hyvä kiinnittää huomiota laadukkaiden sähköisten oppimateriaalien tuottamiseen. Tämä siksi, että niissä olisi aivan varmasti markkinarakoa ulkomaille asti.

1. luento 13.1.15 ja 2. luento 15.1.15

Toisen luennon alustuksen pohjalta.

Teknologia yleistyy kouluissa ja niiden käyttöä harjoitellaan. Onko käyttö aina tarkoituksenmukaista? Oppilaiden erilaiset tvt-taidot korostuvat ja kotien erilaiset tulotasot ym. mahdollisuudet asettavat oppilaat hyvin eri tasoille.

Toisaalta e-materiaali antaa mahdollisuuksia eriyttää vahvasti - toisaalta oppivatko kaikki silloin samaa asiaa. toiset oppivat käynnistämään koneen ja kirjautumaan palveluun, toiset oppivat ohjelmien käyttöä ja opeteltavia sisältöjä valtavasti.

Millä e-ympäristöt saataisiin kaikille kiinnostaviksi ja kynnys käyttää niitä madaltuisi? Onko ongelma siinä, etteivät opettajien (digimuukailaiset) ja oppilaiden (diginatiivit) maailma kohtaa? Lähestymistapa ja taidot ovat kaukana toisistaan, Oppilaat ovat osaajia ja opet pyristelevät perässä ja silti opetusasetelma on opettajilta oppilaille.

E-maailmassa oppilaan kohtaaminen kärsii, jos koulumaailmakin siirtyy enemmän ja enemmän laitteiden taakse. Tästä päästäänkin siihen, että mikä on koulun tehtävä? Jos oppilaiden sosiaaliset taidot ovat nollatasolla, eivätkä myöskään osaa kaivata kohtaamista.

Käyttömahdollisuuksia olisi valtavasti, mutta ovat heikohkosti käytössä. Johtuuko opettajien taidoista ja asenteesta? Miksei tätä voi tai haluta opetella siinä missä muutakin? 

13.1.15 Luento 1. Johdatusta oppimisympäristöajatteluun ja teknologian opetuskäytön pedagogisiin toteutus- ja arviointimalleihin

Muuttuvia oppimisympäristöjä käsittelevän KASSP5-kurssin ensimmäisellä luennolla johdateltiin oppimisympäristöajatteluun sekä teknologian opetuskäytön pedagogisiin toteutus- ja arviointimalleihin. 

Oppiminen tapahtuu yhä enenevissä määrin koulutuksen ulkopuolella. Näin ollen oppimisen taidot korostuvat: tiedon hankinta, sen käsittely sekä tuottaminen ovat tärkeässä asemassa yksilön elämässä. Tänä informaatioaikana oppimisympäristötkin muuttuvat. Globaali informaatioyhteiskuntakehitys sekä tietoverkkojen ja teknologian nopea kehitys tuottaa jatkuvasti uusia tiedon ja osaamisen tarpeita koulutuksen eri kentille.

Manninen (2013, 36) tarjoaa viisi erilaista näkökulmaa oppimisympäristöihin, joita käsiteltiin myös luennolla. Näkökulmia ovat

1) fyysinen (oppimisympäristöä tarkastellaan tilana ja rakennuksena)

2) sosiaalinen (oppimisympäristöä tarkastellaan vuorovaikutuksena)

3) tekninen (oppimisympäristöä tarkastellaan opetusteknologian näkökulmasta)

4) paikallinen (oppimisympäristöä tarkastellaan paikkoina ja alueina)

5) didaktinen (oppimisympäristöä tarkastellaan oppimista tukevan ympäristön näkökulmasta, jossa keskiössä ovat oppimateriaalit, oppimisten tuki sekä didaktiset ja pedagogiset haasteet)

Kun mietitään informaatioaikaa ja teknologian yleistymistä, erityisesti tekninen näkökulma korostuu. Opetusteknologia on kehittynyt esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana hurjasti, eikä koulun opetushenkilöstö tunnu pysyvän muutoksen perässä. Koemmekin, että muuttuvat oppimisympäristöt ovat haaste ennen kaikkea opettajalle. Oppilaat, jotka ovat jo tottuneet pienestä pitäen teknologiaan, kokevat sen käytön luonnolliseksi, mutta "kalkkisopet" eivät. Meidän sekä meitä vanhempien opettajien sukupolvi kaipaa aitoa kohtaamista ja vuorovaikutusta. Kuitenkin näemme kehittyneessä teknologiassa myös paljon hyvää. Jos sitä osaa hyödyntää oikein, opetustaan voi rikastuttaa monin tavoin. 

Vaikka tekninen näkökulma oppimisympäristöihin painottuisi, se ei silti sulje pois muita näkökulmia. Esimerkiksi verkossa tapahtuva oppiminen voi olla hyvinkin sosiaalista. Monen kynnys kertoa oma mielipiteensä saattaa madaltua, kun se tehdään laitteen välityksellä. Lisäksi fyysinen ja paikallinen näkökulma kokee muutoksen: oppimisen ei tarvitse tapahtua tietyssä rakennuksessa tai paikassa, vaan teknologian välityksellä tapahtuva oppiminen voi tapahtua lähes missä vain oppilaiden kodeista kahviloihin. Didaktinen näkökulma taas kulkee käsi kädessä kaikkien näkökulmien kanssa, sillä opetuksen tulee olla oppimista tukevaa, tapahtuipa se keinolla millä hyvänsä. Opettajien haasteena onkin teknologian ja pedagogiikan yhdistäminen. Teknologia voi olla oiva apu opetuksessa, mutta opetuksen ei tule tapahtua ns. laite edellä. On pohdittava, mikä on oppilaan oppimisen parhaaksi.

Lähteet:

Manninen J. ym. 2013 Oppimista tukevat ympäristöt - johdatus oppimisympäristöajatteluun. Opetushallitus. Luvut 3 ja 4.

Kassm5 Muuttuvat oppimisympäristöt - ryhmä4

Ryhmäläiset:

Jenni Pollari
Esa Myllymaa
Taneli Kaleva
Johanna Ryhänen

Tanja Töyryla-kannisto (onko tulossa?)

Heini Mäkinen (tulis mielellään meidän ryhmään)