keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Pelillisyys ja pelit opetuksessa

Leikki on lapsen työtä ja leikin varjolla opitaan ja harjoitellaan pienestä saakka tärkeitä jokapäiväisiä asioita. Tällaisella pelillä ja leikillä on suuri arvostettu asema esiopetuksessa ja tarhassa, mutta kouluun tultaessa oppiminen muuttuu vakavaksi, lapset "lukitaan" pulpetteihin istumaan hiljaa ja toimimaan kuin isommatkin oppilaat. Minne katoaa leikit ja pelit? Niiden rooli muuttuu vain viihdyttäväksi sivutoimeksi, varsinainen "oppiminen" ja ainakin opettaminen tehdään sitten vakavasti. Tämä on tietysti karrikoidusti esitettyä. Koulussa oppiminen otetaan melko vakavasti..

Aihe on ollut paljon esillä mediassa ja kasvatuksellisessa keskustelussa. Esimerkiksi Helsingin sanomat on julkaissut vain viimeisen vuoden aikana useita kirjoituksia, jotka käsittelevät oppimisen ilon tärkeyttä ja leikin ja pelin merkitystä oppimisen keinona. (esim. HS 1; HS2; HS3). Myös nimenomaan oppimispelien tarve on nostettu esille. Oikeanlaisista peleistä ja sovelluksista huutava pula diginatiivisukupolven vyöryessä koulujen penkeille.

Pelit voivat olla joko fyysisiä tai virtuaalisia tai näiden yhdistelmiä. Ne ovat lapsille tuttuja tapoja olla ja toimia - osa heidän jokapäiväistä kokemusmaailmaansa. Erilaiset pelien muodot palvelevat erilaisia terkoituksia. Usein fyysiset pelit ovat roolissa liikuntatunneilla ja sisätiloissa oppimispelit keskittyvät tietokoneille, sanakortteihin tms. lokaaliseen työskentelyyn. Mikään ei kuitenkaan estäisi vähän sekoittamasta pakkaa; fyysisen tekemisen tuominen osaksi koulutyötä myös "sisäaineissa" voi luoda uuden ulottuvuuden niin opettamiseen kuin oppimiseenkin. Tällöin myös kineettisesti oppivat oppilaat saattaisivat saada uudella tavalla irti opetettavista sisällöistä. Haasteena on tietysti tilat, välineet ja ryhmänhallinnalliset seikat.

Oppimispelien käyttöä ja roolia on tutkinut pro Gradu tutkielmassaan esimerkiksi Rosenquist, joka tiivistää työnsä tuloksia seuraavasti: "Oppilaiden suhtautuminen oppimispeleihin oli varsin myönteistä ja ylitti tilastollisesti merkitsevästi neutraalin asennoitumisen rajan. Tutkimuksessa kävi (---) ilmi, ettei yläasteen oppilaan luokkatasolla eikä sukupuolella ollut merkitsevää vaikutusta suhtautumiseen pelaamista kohtaan kyselylomakkeen vastauksissa." (Rosenquist 2012). Yllättäen peleillä ja nimenomaan virtuaalimaailman käyttämisellä opetuksessa voi olla sijansa perustellusti myös esimerkiksi liikunnan opetuksessa (Humisto 2013). Väitöskirjassaa Humisto esittää, että erityisesti virtuaalipeleillä on merkitystä sellaisille oppilaille, joille liikkuminen ei muutoin ole luontevaa tai mieluista.

Pelikasvattajan käsikirjassa esitellään pelaamista opetuskäytössä tutkimukse valossa. Ensimmäisenä historiakatsauksen jälkeen korostuu opettajan rooli opetuspelien käytössä; pelien ideana ei ole tarkoitus sysäsä opettamisen vastuuuta koneelle. Opettajan täytyy varmistua siitä, mitä ja mietn oppilas oppii. Peli o vain yksi väylä oppimiselle. Pelaamisen on tutkittu tarjoavan apua oppimiseen erityisesti niille, joiden on vaikea keskittyä "normaalin" kaltaiseen kouluopetukseen. Kritiikkinä pelejä kohtaa esitetään vain kaksi, arvioinnin haasteet sekä aikaorientaatio jonka peleihin tutustuminen ja niiden järjestäminen opettajalta vaatii. Toisaalta, arviointi on aina haaste ja siihen on syytäkin paneutua. Toivottavasti myös muut opetusmenetelmät saavta opettajan ajattelemaan, eikä tätä tapahdu vain pelillisen opetuksen yhteydessä. Tässä yhteydessä pelaaminen voi edelleen olla niin fyysistä kuin virtuaalistakin, se ei ota kantaa oppmisympäristöön. (Pelikasvatus.fi).

Tutustuimme 1pelit.fi -sivustoon. Sieltä valitsimme oppimispelit. Tarjonta ei ollut järin runsasta. Pelit keskittyivät eniten mateatiikan opiskeluun, toisina ja ainoina muina tulivat äidinkieleen tai sanailuun liittyvät pelit ja maantietoon liittyvä karttapeli. Sivusto oli hauskahkon näköinen ja siellä navigoiminen oli helppoa. Valitsimme tutustumiskohteeksi Kirjainpelin, jossa kehotettiin seuraavaa: "Suojele kaupunkia käyttämällä kirjoistustaitoasi." 
Ensivaikutelma vielä avaamatta peliä oli se, että pelissä pääsisi kirjoittamaan ehkä enemmänkin, kuin muutamia sanoja tai mahdollisesti tuottamaan jotakin tarinallistakin sisältöä.

Avattuamme peli-ikkunan, oli pelaamiseen annetut ohjeet sueraavat: "Paina sitä näppäintä minkä näet tulipallon sisällä. Tyhjä tulipallo räjäytetään välilyönnillä. Paina [Shift] -näppäintä, kun näet nuolinäppäimen, niin tuhoat kaikki tulipallot taivaalla." Tämän luettuamme, toiveet suureellisemmasta KIRJOITTAMISESTA kariutuivat nopeasti. Kokeilimme peliä tästä huolimatta. Annetut ohjeet olivat myös selkeät ja helposti saatavilla ja ymmärrettävissä pienellekin pelaajalle. Toiveiden mureneminen olikin ollut aivan paikallaan. Pelissä kuvan alareunassa oli kaupunki, jonka päälle sateli tetrismäisesti kirjaimia paalojen sisällä kuvan ylälaidasta. Painamalla shift-näppäimen pohjaan ja aina näkyvää kirjainta kirjankupla räjähti ja kaupunki oli näin turvassa. Kirjaimia alkoi sataa tihentyvään tahtiin. Pelillä ei ollut mitään tekemistä kirjoittamisen kanssa. kirjaimet piti toki tunnistaa ja löytää mahdollisimman nopeasti näppäimistöltä. Kokeilimme huviksemme myös sitä, että näppäimistöm kaikki kirjaimia paineli samanaikaisesti sivellen, jolloin suuretkin kirjainkuplaparvet poksahtelivat rikki. Lopulta ei siis edes kirjainten tunnistaminen ollut tärkeää. Pelistä ei saanut mitään palautetta, eikä se loppunut, ennen kuin kaupunki lopulta tuhoutui. Tämän pelin yhteydessä emme puhuisi oppimisesta mitään, esitys vastasi pikemminkin surullisen tylsään ajanviettoon. Ihan pienille pelaajille peli on liian vaikea (ellei ole harjaantunut tietokoneennäppäinten käyttelijä) ja yhtään isommat eivät jaksaisi sen parissa, oppimisarvoa emme löytäneet tälle pelille.

Tässä koontia ryhmän ajatuksista ja kokemuksista ja  pohjaa keskustelun jatkoon.




Lähteet

HS1, http://www.hs.fi/mielipide/a1414994424360, luettu 21.1.15.
HS2, http://www.hs.fi/kulttuuri/a1411741259461, luettu 21.1.15.
HS3, http://www.hs.fi/kotimaa/a1305886575468, luettu 21.1.15.
Humisto, Pia. 2013. Virtuaaliset liikuntapelit koulun arjessa : Tapaustutkimus neljännellä luokalla. Helsingin yliopisto. Väitöskirja https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40954/virtuaal.pdf?sequence=1, Luettu 21.1.15.
Pelikasvatus.fi. http://www.pelipaiva.fi/pelikasvattajankasikirja.pdf, luettu 21.1.2015
Rosenquist, Sakari. 2012. Peruskoulun yläluokkien oppilaiden ajatuksia oppimispelien käytöstä opetuksessa. Tampereen Yliopisto. Pro Gradu -tutkielma. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22309, Luettu 21.1.15
1pelit.fi, luettu 21.1.15



5 kommenttia:

  1. Itse jäin miettimään sitä, että onko tyttöjen ja poikien välillä eroa siinä, millaisia pelejä he tykkäävät pelata? Oman kokemukseni mukaan poikien pelaamat pelit ovat vauhdikkaita, sisältävät toimintaa ja usein niissä korostuvat erikoistehosteet. Nyt puhutaan siis esim. konsolipelaamisesta. Tytöt puolestaan viihtyvät huomattavasti grafiikaltaan ja monipuolisuudeltaan yksinkertaisempien pelien parissa. Tarkoitan tällä sitä, että he eivät välttämättä vaadi toimintaa, vaan jaksavat keskittyä esim. tietopeleihin.

    Koulun haaste on ja tulee olemaan vapaa-ajalla tapahtuva pelaaminen. Monet lapset viettävät sen parissa aikaa, jolloin koulussa pelattavat yksinkertaiset pelit eivät välttämättä jaksa heitä kiinnostaa. Miten saada lapset innostumaan ja tietenkin samalla oppimaan pelien avulla?

    VastaaPoista
  2. Komppaan Tanelia koskien virtuaalisia pelejä. Yleisesti erilaiset sovelukset ja niiden erilaiset ominaisuudet, käytettävyys ja ulkoasu voivat olla sellaisia tekjöitä, jotka nostavat rimaa opetuspeleille. Meidän kouluaikana pelillisyys ei välttämättä ollut ainakaan niin suurelle joukolle yhtä arkipäiväistä kuin nykyään. Tietokoneluokka ja peli tietokoneella oli erityinen herkku. Tällaisena virtuaalisia pelejä ehkä kohdellaan edelleen monien opettajien taholta, mutta mahtavatko oppilaat ajatella samoin? Onko herkkua peleissä vain se, että ei tarvitse kirjoitella vihkoon tai tehtäväkirjaan? Motivoiko vaihtelu vai itse oppimispeli? Onko sillä toisaalta edes väliä mikä motivoi? Ainakin itsellä kokemus on, että oppilaat ovat miltei aina innostuneita virtuaalisista oppimispeleistä. Oppimispelien laatu lieneekin se suurin ongelma. Jos pelit vastaisivat paremmin sitä, mikä niiden kysyntä ja tarkoitus olisi, niin voitaisiinko välttää myös nopeiden ja kyllästyneiden oppitunnin aikana tapahtuva nettisurffailu?

    VastaaPoista
  3. Olen Tanelin ja Heinin kanssa samaa mieltä ettei oppimispelit vatsaa viihdyttävyydeltään vapaa-ajan pelejä.
    Omasta mielestäni on harmi että oppimispelit nähdään hetken herkkuna/ palkintona muun opiskelun lomassa. Yhdessä luokassa on monenlaisia oppijoita ja oppimistyylejä, osalle toimii peli osalle perinteinen vihko, osaan oppimisen haasteista oppimispelit pystyvät vastaamaan. Jos ajatellaan "erityislasta" jolla on kielellisiä haasteita hänelle oppimispelit voida tuoda aivan uuden mahdollisuuden oppimiseen tai oppimispeleillä voidaan vaihdella oppimistyyliä. Heini pohtii Kommentissan motivoiko vaihtelu vai itse peli, luultavasti molemmat. Oppimispeliä voidaan käyttää motivointina eli palkintona joilloin motiivina voi olla myös oppimistyylin vaihtelu. Oppimispeleissä pelaaja saa usein palkinnon suorituksestaan, kuten eka pelissä pelaaja saa palkinnoksi kaksintaistelun sekä uuden "asun" palaajaalleen joten myös peli motivoi palaajaa. Tosin löytyy myös lapsia joita motivoi oppimispeleihin ulkoiset motivaatiot, kuten opettajan ahkeran opiskelun palkinnot

    VastaaPoista
  4. Oppimispeleistä> Lukemaan opettelussa Niilo Mäki instituutin ekapeli on ehdoton suosikkini. Peli mukautuu pelaajan taito tasoon tarjoaa haasteita ja kannustumia molemmille sukupuolille, peli sopii myös S2 harjoitteluun. Pelin on todella yksinkertainen idealtaan mutta ei niin viihdyttävä kuin vapaa-ajan pelit. Pelissä hyvänä puolena on että pelin tulokset tallentuvat ja samaa peliä voi pelata koulussa ja kotona. Lisäksi opettajalla on mahdollisuus tarkastella oppilaan oppimistuloksia matkan varrella. Eka peli on ilmainen ja helposti ladattavissa ja siitä löytyy eka peli lukemiseen ja matematiikkaan.Suosittelen

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa, kiitos Tanja vinkistä!

    VastaaPoista